Valokuvaaja ja sirkusartisti Mikko Pirinen, 30, sai kaverinsa kanssa idean, joka myöhemmin muutti hänen koko elämäntyylinsä.
”Vuonna 2007 sain kaverini kanssa idean: Mitä jos käveltäisiinkin Tampereelle? Yleensä halutaan siirtyä paikkaan mahdollisimman nopeasti sekä helposti, ja sitten sanotaan: ’Joo kyllä mä oon käyny Mikkelissä. Ajettiin siitä kerran ohi.’ Me kokeilimme tehdä toisin.
Kahden viikon jälkeen olimme saavuttaneet Tampereen. Seuraavana vuonna kävelimme Tampereelta Jyväskylään, ja matka on siitä vain pidentynyt. Pisimmillään olemme kävelleet vähän Vaasan yläpuolelle. Lähdimme ystäväni kanssa pienellä varustuksella, joka väheni matka matkalta. Siitä alkoi minimalistinen elämäni.
Elän hyvin vähällä tavaralla, mutta kolikolla on tietysti kääntöpuolensa. Aina ei ole juuri sitä, mitä tarvitsisi. En kerää järjettömään varastoon vaatteita tai muita tavaroita. Kun tavaraa ei ole niin paljon, asiat saattavat hoitua hitaammin, mutta juuri silloin tehtävään paneutuu kunnolla. Tämä näkyy esimerkiksi ruuanlaitossa ja valokuvauksessa. Kaksiossani on todella vähän huonekaluja. Mikroa en omista, ja sänkynä toimii futonpatja.
Eniten yritän välttää lentämistä. Viime vuonna lensin kerran työkeikalle ajan puutteen takia. Nyt kun asun julkisten yhteyksien lähellä, olen tietoisesti päättänyt olla ostamatta autoa, vaikka julkisten käyttäminen tietysti viekin enemmän aikaa. Siirryin minimalistiseen elämäntapaan lähinnä ympäristön vuoksi, vähän niin kuin siirryin kasvisyöjäksikin.
Ehkä olen oppinut, että ei pitäisi antaa neuvoja tai vinkkejä toisille, vaan antaa jokaisen itse löytää ja oppia ne asiat. Ihmisten pitäisi ajatella arjen valintoja enemmän ja kyseenalaistaa asioita, joita tekevät. Sen avulla itsekin päädyin tälle tielle ja se myös minut siellä pitää.”
Sara Jalonen ja Mea Manninen
Juttu on osa Kallion lukion mediakurssilaisten harjoitustyönään toteuttamaa juttusarjaa, jossa haastatellaan erilaisia ihmisiä arjen ekoteoista tai työstä ympäristön parissa.
